perjantai 28. elokuuta 2009
Päivien viemää ja tuomaa..
Viikko sitten sunnuntaina, Heinolan näyttelyssä, Tuomarina Tuula Savolainen - Toivo teki sen taas =o)
Toivo, Wuffkun Iltaihme, oli ensin Paras uros, sen jälkeen voitti vielä ROP kisan ja runsaslukuisessa pystykorvaryhmässä tuomari Tuula Savolainen valitsi Toivot vielä RYP ykköseksi eli viitosryhmän voittajaksi =o)
Best In Show kisassa sekä emäntä että koira olivat sen verran väsyneitä, että tuomari Paolo Dondina ei tällä kertaa sijoittanut Toivoa neljän parhaan joukkoon. Muta itse olen todella tyytväinen päivän saavutukseen RYP1 =o)
Ja taas emännän naama loisti kuin Naantalin aurinko!!! Lisävirnistyksen sai aikaan vielä Kirpun (Wuffkun Tuli-Sydän) hieno sijoitus PN3:seksi ja serti. Toinen serti jo Kirpulle tälle kesälle. Way to Go Virpi & Kirppu!!!
Nyt sitten on Toivolla hetki aikaa hengähtää, sillä sitä ei nyt ole ilmoitettu mihinkään näyttelyyn, muistaakseni... Nyt on junnujen vuoro kokeilla siipiään. Seuraavaksi sitten Äetsään kakaralauman kera eli Äetsään on ilmoitettu Jaakko (Wuffkun Uni-Kuva) ja veljensä Arttu (Uni-Aika) sekä typsyt Kirppu (Wuffkun Tuli-Sydän) ja siskonsa Fiina (Tuli-Ruusu). Saas nähdä miten meittin käy...
Ja sitten vähän ikävempiin uutisiin..
Fanni, Ikiliikkujan Lucky Jessica on ollut jo parin viikon ajan kipeä. Vanhan koiran sairastuminen on aina huolen aihe - täyttäähän se jo joulukuun alussa 10vuotta. Ja Fanni on myös erittäin rakas perheenjäsen, joten huoli oli ja on yhä kova. Fannin juoksut loppuivat suunnilleen elokuun alussa.. Juoksu oli ihan normaali. Juoksun loppumisen jälkeen Fanni oli vaisu ja kävi yhä vain vaisummaksi kunnes sitten reilu viikko sitten Fanni lopetti syömisen kokonaan. Edes namit ei kelvanneet. Ja ei kun lääkäriin...
Eläinlääkäri otti verikokeet ja huolestuneena odottelin tuloksia seuraavaan päivään. Torstaina sitten verikokeiden perusteella todettin että tulehdusarvot ovat pilvissä. Eläinlääkäri kuitenkin "koplasi" Fannit tarkasti ja totesi että kohtu ei ole suurentunut ja että tulehdus oli mitä luultavimmin virtsateissä... Fanni sai antibioottikuurin ja kipulääkkeitä. Fanni ei vuotanut ollenkaan peräpäästä, ei juonut normaalia enemmän eikä sillä ollut kuumetta.
Viikonlopun aikana koiruus piristyi hieman, mutta ruokahalu oli yhä hukassa. Tiistaina totesin kuitenkin että Fanni oli alkanut vuotamaan aika kovastikin ja soittelin hetimmiten eläinlääkärille. Leikkausaika sovittin keskiviikko iltapäivälle.
Keskiviikkona eläinlääkäri poisti Fannilta märkäisen kohdun. Oli helpotus löytää syy kaikkeen ja saada se pois!! Nyt eletään perjantaita ja vanhus on piristynyt huomattavasti - se syö, juo ja haukkuu =o) mikä sinänsä jo on niin paljon enemmän kuin vielä muutama päivä sitten. Nyt sitten vaan parannellaan haavaa ja pikkuhiljaa aletaan parantelemaan yleiskuntoa takaisin entiselleen!!!
Tässä kaikessa "tohinassa" huomasin myös että Fiina oli lopettanut syömisen myös samoihin aikoihin kuin Fanni, mutta oli kuitenkin koko ajan pirteä kuin peipponen. Nameja olisi mennyt vaikka kilo, mutta perusruoka eli nappulat eivät kelvanneet. Vaihdoin Fiinalle jo ruokaakin mutta ei. Ei kelvannut. Uusi ruoka maistui tasan kerran ja taas jätettiin syömättä.
Olin Fiinastakin huolissani ja samaan aikaan todella huolissani Fannin takia. Mietin päätäni puhki mikä Fiinalla voisi olla. Sillä ei ollut kuumetta ja muutenkin se oli ihan normaali, syömättömyyttä lukuunottamatta. Keskustelin asiasta eläinlääkärinkin kanssa ja hän totesi että niin kauan kuin koiran juo normaalisti, ei kannata olla hirveän huolissaan...
Torstaina, ensimmäisenä päivänä Fannin leikkauksen jälkeen Fiina söi jo hiukan ja tänään perjantaina sekä Fanni että Fiina ovat syöneet ruokansa normaalisti. Olen tässä ihmetellyt pääni puhki, voiko koira olla myötätuntokipeä!?!?
Tänään perjantaina Fiina oli kuin mitään ei olisi tapahtunut ja söi ruokansa mukisematta. Erittäin outoa!!
On siinä ollut "ressiä" kerrakseen. Omat yöunet ja muutkin unet ovat jääneet aika vähälle edellisen reilun viikon aikana. Fannin sairastuminen, Fiinan syömättömyys ja oma tuleva ranneleikkaus (ensviikolla) ovat saaneet kyllä jännityskertoimet kohoamaan ennätyksellisiin lukemiin... Jostain kumman syystä, viime yö oli pitkään pitkään aikaan yö jonka nukuin kunnolla =o) Jospa tämä tästä. Oma leikkaus tosin vielä jännittää...
sunnuntai 26. heinäkuuta 2009
FI & EE MVA Wuffkun Iltaihme "Toivo" !!!
Omalta kohdalta täytyy naama virneessä sanoa, että tuo vakityö ;o) häiritsee aika lailla näitä harrastuksia, ja niinpä näyttelyissä ei olla päästy käymään niin usein kuin mitä halu olisi. Mutta. Muutamia kohokohtiakin löytyy niin omalle kohdallekin kuin kasvateille.
Ensimmäisenä täytyy hihkua että NYT se viimeinen serti sille Toippa pojjaalle (Wuffkun Iltaihme) sitten vihdoin ja viimein tuli. Kihniön ryhmänäyttelyt 25.7.2009 tuomarina Leila Kärkäs suomesta. Jee!!!!! Toivo esiintyi hienosti ja voitti ensin urokset, sai sertin ja valioitui ja oli myös ROP. ROP -kisassa vastassa oli Kirppu -neiti (Wuffkun Tuli-Sydän) joka myös kasvattajan iloksi ja yllätykseksi voitti nartut ja sai myös ensimmäisen sertinsä ja oli VSP. Ryhmäkehän otti myös Leila Kärkäs ja hän sijoitti Toivon kolmanneksi!! Aijai, oli siinä hymy herkässä itse kullakin!
Toivo poseeraa
Kirppu poseeraa =o)
Aiempia hienoja tilanteita näyttelyssä on tässä kevään ja kesän kuluessakin ollut muutama!
Vappu päivänä Hollolan ryhmänäyttelyssä olivat Toivo, Arttu (Wuffkun Uni-Aika) ja Nanuk (Wuffkun Tuli-Kaste) - tuomarina Paavo Mattila. Kaikki pojat saivat hyvät arvostelut ja Toivo oli lisäksi PU2 ja sai kuudennen vara-sertinsä. Niinpä. Varasertin ;o)
Arttu otti uuden yrityksen samaisella tuomarilla 9.5 Ruovedellä missä Mattila sijoitti Artut Paras Uros neloseksi. Way to Go!! Virpille ja Artulle. Siitä se alkaa...
Kesäkuun puolivälin paikkeilla 13.6 Samojedien erikoisnäyttelyssä Helsingissä, Wuffkun -kennel oli ihan hyvin edustettuna. Arttu, Jaakko (Wuffkun Uni-Kuva), Kirppu ja Toivo saivat kaikki hyvät arvostelut espanjalaiselta tuomarilta Rafael Garcialta. Jaakko sijoittui hienosti neljänneksi urosten junnuluokassa. Fanni (Ikiliikkujan Lucky Jessica) pääsi myös pitkästä aikaa näyttelyyn ja nautti täysin rinnoin esiintymisestään veteraaniluokassa!!!
Kesäkuun lopulla 28.6 Hämeenlinnan näyttelyssä Toivo nappasi seitsämännen Vara-sertinsä ollen myös PU2. Tuomarina tälläkertaa Paula Rekiranta. Kirppu -neiti voitti junnunartut ja sai myöskin Vara-sertin. Siitä se alkaa =o)
Täyspotti läpsähti sitten Arttu -pojulle (Wuffkun Uni-Aika) Pöytyän ryhmänäyttelystä, mihin en valitettavasti päässyt mukaan kun tuo työ oli taas häiritsevä tekijä harrastuksia ajatellen. Heh. Tuoumarina Pöytyällä oli Pekka teini, ja Arttu oli PU1, sai ensimmäisen sertinsä ja vielä huipennukseksi oli ROP!! Hienoa, Upeeta, Mahtavaa!!! Kasvastaja jälleen röyhistää rintaansa =o)
Muina uutisina kerrottakoon että toukokuun puolivälin jälkeen 19.5. Ninni -neiti eli Wuffkun Uni-Hetki lähti uutteen kotiinsa Espooseen Bella sammarille kaveriksi. Merja -kaimalle tätäkin kautta terkut ;o) Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin ja Ninni & uusi omistaja ovat tyytyväisiä. Kasvattaja huokaa ja on myös tyytyväinen.
Kuvatuksia liitellään taas ajan kanssa... Mutta lupaan että niitäkin tulee!
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
Suru-uutisten alkuvuosi.
Wilma syntyi syksyllä 1998 ja oli vain 3 päivän ikäinen kun pääsimme sitä ensimmäisen kerran katsomaan. Wilma saapui perheeseen joulun alla samana vuonna ja on siitä asti ollu "the koira" minulle.
Wilma -mummu alkoi oirehtimaan jotain jo vuoden 2008 alussa. Sen luonne muuttui, siitä tuli rauhaton ja kipuisen oloinen. Eläinlääkärin kanssa päädyimme siihen tulokseen, että Wilmalta poistetaan kohtu sekä munasarjat samalla kun pari hyvälaatuista maitorauhaskasvaintakin poistetaan. Eläinlääkäri epäili munasarjakystia, joita ei kuitenkaan ollut... Tämä tapahtui maaliskuussa 2008.
Pahimmat oireet hävisivät leikkauksen myötä ja olin onnellinen. Olin saanut Wilmani takaisin. Takaraivossa silti jäyti pelko, että oliko tämä jo lopun alkua vai saisimmeko viettää mummun kanssa vielä useita vuosia yhdessä... En halunnut ajatella asiaa.
Seurasin Wilmaa tarkemmin kuin toisten koiriemme vointia, ja pienimmästäkin "oireesta" olin hätyyttämässä eläinlääkäriä. Onneksi kyseisen eläinlääkärin kärsivällisyys on loputon, ja sain aina vastaukset mieltäni vaivaaviin kysymyksiin.
Syksyllä -08 Wilma oli vielä hyvässä kunnossa, ollen Köyliössäkin vielä ROP-veteraani ja BIS2-veteraani. Silti pelkäsin.
Odottelimme talven tuloa. Syksyn ja alkutalven pimeinä iltoina Wilma alkoi vetäytyä syrjään muista koiristamme, iltaisin minun piti kantaa se sisälle kun se ei muuten suostunut sisään tulemaan. Wilma alkoi murisemaan toisille kun halusi olla rauhassa. Hätyyttelin yhäkin eläinlääkäriä vähän väliä. Kokeilimme hormoonihoitoa ja kipulääkitystä. Rauhattomuus palasi takaisin, mutta ei niin voimakkaana kuin aluvuodesta...
Helmikuun alussa olin jo todella huolissani. Oireet pahenivat. Kun sitten huomasin Wilman pissaamisongelmat, soitin oitis eläinlääkärille - joka määräsi vahvat antibiootit ja kipulääkkeitä. Reilun viikon antibioottikuurilla ei ollut sanottavaa vaikutusta ja maanantaina 23.helmikuuta päätin viedä Wilmat verikokeisiin... Pelkäsin pahinta, toivoin parasta...
Keskiviikkoaamuna heräsin aikaisin huonosti nukutun yön jälkeen, soittamaan eläinlääkärille. Eläinlääkäri sanoi suoraan että ei toivoa. Ei parannuskeinoa. Loppu häämöttää. Ja kipuja varmasti on. Wilmalla on leukemia... Ollut jo jonkin aikaa. Eläinlääkäri käski ajatella asiaa koiran kannalta.
Menin sanattomaksi ja itku tuli. Wilma sairas!?! Päätös olisi tehtävä pian. Ajattelin että ehdin hyvästelemään Wilma kaikessa rauhassa. Soitin kasvattajallekin ja kerroin missä mennään. Että Wilma lähtee lähipäivien aikana.
Toisin kuitenkin kävi... Huomasin vielä samalle aamulle että Wilma vuotaa verta, pöksykarvat olivat veressä. "Loorasta" vuoti verta. Vielä varmistussoitto eläinlääkärille. Loppu oli lähellä. Varasin ajan samalle illalle.
Kävimme Wilman kanssa viimeisellä "lenkillä" lähipellolla. Wilma kahlasi lumessa, otti hajuja vielä myyristä tai hiiristä, nuuski tuulta. Siristi silmiään auringossa. Sukelsi vielä lumeen. Hymy löytyi vielä hetkeksi. Mutta vain hetkeksi. Näki että sillä oli kipuja... Ja taianomainen hetki meni ohi. Wilma halusi sisälle, häntä ei enää heilunut iloisesti, Wilmamaisesti.
Jouduin lähtemään töihin. Hyvästelyjen hetki oli raskas. Wilma jäi sängylle makaamaan ja odottamaan... Soitin lemmikkien krematorioon ja sovin että isäntä tuo Wilmat sinne illalla. Lähdin raskain mielin töihin...
Tulevan viikon maanantaina saan taas Wilmat kotiin. Muistot säilyvät ja Wilman on nyt hyvä olla!
Myyrien hajut vielä vetivät puoleensa...
Wilma vilkaisee taakseen kuin sanoen: "Mamma, menen jo edeltä. Tule perässä!"
tiistai 10. helmikuuta 2009
Hissu the cat
Hissu -kissa syntyi keväällä 1997 Kylmäkoskella ja silloinen opiskelukaverini (Kiitos Anu!!) toi Hissut meille marraskuussa -97 "syntymäpäivälahjaksi" . Luonteensa se oli perinyt "Rinssi" isältään. Se oli kaikkien kaveri ja teki sen myös kaikille selväksi. Hissu ja Pekka kissa olivat kuin paita ja peppu... Ja Hissua jäivät siis meidän ihmisten lisäksi ainakin juuri Pekka.
Hissu sairastui jo vuoden 2008 lopulla eikä kuntoutunut enää lääkkeistä ja yrityksistämme huolimatta. Loppujen lopuksi Hissun munuaiset tekivät stopin ja oli selvääkin selvempi että ratkaisumme oli oikea Hissun kannalta. Jos kissasta voi sanoa sen olevan "once in a lifetime" -kissa niin Hissu oli juuri sitä!!
lauantai 13. joulukuuta 2008
Uutisia uutisia uutisiaaaaa.... =o)
Tässä on viimeisimmän kirjootuksen jälkeen tapahtunut vaikka mitä. Uusimpana ja tuoreimpana uutisena voinen kertoa, että sain vakituisen viran Pirkanmaan hätäkeskuksesta. Työt jatkuu siis 1.1.2009 lähtien vakituisena "virkanaisena". Tämä on suunnilleen verrattavissa pieneen lottovoittoon, tutut ja tuntemattomatkin varmaan ymmärtävät mitä tarkoitan =o) ja tutut vielä paremmin!!
Marraskuun puolivälin paikkeilla 16. pvä kävimme Helsingin kaapelitehtaalla pentunäyttelyssä Fiinan (Wuffkun Tuli-Ruusu), Kirpun (W Tuli-Sydän), Artun (W Uni-Aika) ja Jaakon (W Uni-Kuva) kanssa. Nanuk -poju (W Tuli-Kaste) oli valitettavasti sairastunut eikä päässyt paikalle.
Näyttelyssä Arttu voitti 5-7kk urokset ja Jaakko oli toinen. Molemmat saivat kunniapalkinnon. Fiina oli 5-7kk narttupennuissa kolmas ja Kirppu neljäs. Heillekin molemmille kunniapalkinto. Tuomarina näyttelyssä oli Hilkka Salohalla.
Wuffkun kasvattajaluokka esitettiin näyttelyssä ihka ensimmäistä kertaa, koskaan, ja saimme ROP-kasvattaja palkinnon. BIS -kasvattaja kisassa iski sitten yllätys ja kasvattajaryhmämme voitti koko potin ollen BIS1 -kasvattajaryhmä... Tietysti täytyy tässä mainita, että kasvattajaryhmiä oli peräti kolme, mutta silti!!!
Parikilpailuun innostuimme myös osallistumaan, Fiinan ja Kirpun kanssa. Typsyt käyttäytyivät nätisti ja voitto napsahti tästäkin eli BIS1 -pari voitto heltisi. Olisin kasvattajana varmaan hehkuttanut enemmänkin, mutta hehkuin kuumeisena ja tukkoisena ihan tarpeeksi muutenkin punaväriä ;o)
Kaikki ryhmävoittajat kuvattiin vielä BEST-IN sponsorin toimesta ja kuvat tulevat vuoden 2009 kalenteriin. Tämäkin oli iloinen ylläri!
Kuvat paikanpäältä otti Tuija - ISO KIITOS!!
Jaakko, Wuffkun Uni-Kuva
Kissipennut syntyivät 23. lokakuuta, ja nyt ne ovat jo reilu seitsemän viikkoisia kissimirri -riiviöitä =o) Tässä muutama kuvaa niistä. Kuvista kiitos Heidille!
Sisu söpöilee =o)
Maton hapsut on kivoja!
Melkein kaikki yhes koos.. Iita -äite myös kuvassa!
Toivo tutustuu perheen pienimpiin =o)
Erittäin lämpöistä Joulun odotusta kaikille!!!
torstai 23. lokakuuta 2008
Kissavauvoja!!!
Iita on aina luullut olevansa ennemminkin koira kuin kissa, ja niinpä nytkin synnytys alkoi KOIRIEN petillä KOIRIEN seassa eli Iita luottaa koiriin enemmän kuin sataprosenttisesti..
Mutta Marko kiikutti koiruudet kuitenkin ulos ja häkkiin jotta Iita sai keskittyä synnytykseen ihan itsekseen, ilman koiria.
Nyt tuossa koirien petillä kehrää tyytyväinen kissamamma VIIDEN pentunsa kanssa! Saa nähdä jääkö lukumäärä viiteen vai tuleeko vielä. Seurataan tilannetta!! :o)
Tässä muutama kuva Iitasta viimeisillään ja pentujen kanssa...
lauantai 11. lokakuuta 2008
Luvattuja Kakarakuvia!!!
Tämä neiti on Utu eli Wuffkun Uni-Haave. Utu lähti uuteen sijoituskotiin Turkuun lauantaina 4.10.08. Utulle ja Tuulia-Tuulialle paljon hauskoja ja antoisia yhteisiä hetkiä!!
Tässä on Jaakko, Wuffkun Uni-Kuva. Jaakko ei hirveämmin tykännyt poseeraamisesta ja olisi paljon mieluummin pusuttanut apuna ollutta Virpiä tai sitten syli olisi myös kelvannut. Mutta saatiin kuitenkin napattua pikku jäbästä muutaman kunnon kuva =o) Velipoika Arttu olikin sitten jo melkein poseeraamisen ammattilainen ;o)
Näissä seuraavissa kuvissa on Arttu eli Wuffkun Uni-Aika. Arttu oli sunnuntaina 5.5.08 kyläilemässä ja käytimme tilaisuutta tietysti kameran kanssa hyväksemme :o) Virpille yhäkin iso kiitos avusta!
Sitten on vuorossa Martan (Wuffkun Iltatähti) ja Topin (Damirain Kullanvartija) typsyköitten kuvatukset. Pennut syntyivät 19.5.08 ja molemmat tytöt ovat vielä kotona.. Tytöt ovat niin samanlaisia keskenään, että menen itsekkin niissä välillä sekaisin - kumpi on kumpi. Mutta se ääni on se mikä ensimmäisenä paljastaa kumpi on kumpi. Kirppu on hiljaa ja Fiina haukkuu. Siinä ero ;o)
Ensimmäisissä kuvissa sisaruksista on Fiina, Wuffkun Tuli-Ruusu. Neiti ei oikeen tykännyt sekään hommasta, eli seisoma-asennossa kyllä oltiin. Mutta kun yritimme liikuttaa Fiinaa niin se totesi yks kantaan että liikkukaa ite tai kantakaa. Ja niinpä kannoimme ;o) ja houkuttelimme nameilla. Viimeisen kuvan ilme tosin kertoo, että ei nyt ihan Hirveen kamalaa ollut...
Ja viimeisenä mutta ei tosiaankaa vähäisimpänä.. Näissä kuvissa on sitten Kirppu eli Wuffkun Tuli-Sydän. Kirppu on hiljaisempi kuin siskonsa mutta ei hitaampi. Se menee häntä viidentenä jalkana ja pää kuudentena - ja loppu porukka vain yrittää pysyä perässä!!!
Vielä tähän loppuun sen verran että Kirppu eli Wuffkun Tuli-Sydän hakee sijoituskotia. Kirpulle haluaisimme kodin missä mahdollisesti harrastettaisiin myös näyttelyissä käymistä!! Jos olet kiinnostunut niin ota yhteyttä!! Yhteystiedot löytyvät kotisivuilta!